Olen itse syntynyt Naistenklinikalla aikanaan. Kannatan esitettyä, vaikka olenkin jo muualle muuttanut..

Hei! Ikävää että kokemuksesi oli kurja. Naistenklinikalle valmistui itse asiassa keväällä 2007 n. 30 perhehuonetta, sairaalan tuolloin antaman lukumäärätiedon mukaan. Määrä on hurja, sillä aiemmin niitä oli vain muutama ja esim. Kätilöopistolla on edelleen vain muutama kerrallaan.

Jaan kanssasi huolen siitä, että vastasyntyneiden äitejä on tuettava ja etenkin ensisynnyttäjiä joille kaikki on uutta.

En kuitenkaan näe että mainitsemasi toimet (lisää perhehuoneita ja vauvalat takaisin) olisi välttämättä juuri niitä resurssien kohdentamisen kannalta parhaita toivottuja vaikutuksia tuovia toimia.

Itse synnytyin esikoisemme keväällä 2007 Kätilöopistolla menetin myös verta, 1,2 litraa ja lisäksi minulla oli raskausmyrkytys. Olin siis laillasi täysin 'kuollut' synnytyksen jälkeen. Minusta on silti hyvä, että vauva oli alusta saakka vierihoidossa oman äidin kanssa. Vauva oli joko vieressäni vuoteessa tai sairaalan pyörällisessä vauvasängyssä. Olin myös liian uupunut ja heikko hoitamaan juurikaan itse ja siksi vauvan isä ja osin henkilökunta tukivat hoidossa. Alussa ollessani hyvin heikko, omahoitajamme oli mukana kaikessa aktiivisemmin ja tiiviimmin, kannustaen kuitenkin jatkuvasti kasvavaan omatoimisuuteen. Äidin ja vauvan vuorovaikutus alkaa raskauden aikana ja jatkuu läpi synnytyksen aina sen jälkeiseen aikaan. Minusta on tärkeätä ja hienoa, että nykyään tämä huomioidaan käytännöissä synnytysosastoilla.

Kätilöiden ja synnytyshenkilöstön kouluttaminen on minusta keskeisellä sijalla, jotta osaavat 'lukea' tulevaa/tuoretta äitiä ja perhettä ja sitä, minkälainen tuki ja apu sekä opastus olisi tarpeen. Jos äiti on hyvin uupunut ja heikko synnytyksen jälkeen, voisi olla fiksua esim. järjestää muutama kotikäynti enemmän neuvoloiden yleisen '1 kotikäynti noin viikko kotiutumisesta' -sijaan. Täten vauvan, äidin ja koko perheen vointia voisi paremmin seurata ja tukea. Äidit, jotka kaipaavat enemmän tukea pidempään, voisivat sitä saada vielä lisäkäyntienkin muodossa. Myös muita, human-to-human tukitoimia ja -käytäntöjä olisi hienoa kehittää tuoreiden äitien ja vauvojen tueksi.

Perhehuoneita Naistenklinikalla on tosiaan jo nyt hyvin monta, ja tuskin lienee realismia niitä enempää ihan pian saada. HUS:n alueellahan äiti saa käytännössä melko vapaasti päättää missä sairaalassa synnyttää (ellei ole juuri kova ruuhka, mitä tapahtuu harvoin) Lisäksi moni ei-ensikertalainen haluaa polikliinisen synnytyksen, eikä kaipaa perhehuonetta erityisemmin. On aika kallista pitää yksityishuoneita synnyttäjiä varten yli jatkuvan tarpeen. Synnytys ei normaalisti ole sairautta aiheuttava, ja todella vakavasti sairaat potilaatkin joutuvat yleisesti sairaaloissamme olemaan jaetuissa huoneissa.

Minusta nykykäytäntöä parempi ja tuloksiltaan tehokkaampi tukitoimi olisi selkeästi odotukseen ja synnytykseen sekä synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvän henkilökunnan lisäkoulutus ja lisähenkilökunnan palkkaaminen, mm. useampien kotikäyntien mahdollistamiseksi tarvittaessa, sekä muuhun tukityöhön.

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen/uupumukseen on monia syitä. Vauvalat eivät minusta ole ratkaisu synnytyksen jälkeisen masennuksen ennaltaehkäisemiseen, sillä yksin/tukihenkilön kanssa perhehuoneessa lepäily vauvan ollessa yksin vauvalassa ei liene kenenkään osapuolen kannalta ideaali ratkaisu saati tehokas keino synnytyksen jälkeisen uupumuksen tai masennuksen ehkäisemiseksi.